Ajoin aamulla toimistolle pohtien, että korona-ajassa on ollut vain vähän hyviä asioita, mutta ainakin yksi menee plussan puolelle: aamuruuhkien poistuminen.
Vieläkö muistatte ne? Aamuruuhkat? Nuo eriskummalliset ihmiskunnan rituaalit, jossa lauma kauluspaitoihin tai muodikkaisiin kotelomekkoihin sonnustautuneita arjen sankareita kruunaavat huonosti nukutun yönsä tukkimalla jokaisen risteyksen henkilöautoillaan. Kaikki tämä vain siksi, että he pääsisivät heti aamusta työpaikalle, jossa voivat kyllästyneinä tuijotella näyttöjensä päätteitä, paahtaa palaverista toiseen ja kuvitella olevansa taas tehokkaita.
Lasken itse viettäneeni työurani aikana yli vuoden pelkästään köröttelemällä Länsiväylää länteen tai itään päin!
Lienee silti todennäköistä, että aamuruuhkat palaavat tavalla tai toisella, kun ihmiset siirtyvät etätöistä takaisin työpaikoilleen.
Virheistä ei opi, ellei niihin reagoi
Koronapandemia on aiheuttanut valtavan digiloikan ympäri maapalloa. Ihmiset ovat oppineet uusia käytäntöjä ja hyödyllisiä taitoja. Riski on suuri, että osa suomalaisista työpaikoista heittää nämä opit opit suoraan paperipinon alimmaksi, sinne jonnekin työhyvinvointiohjelmien ja arkiliikuntaohjeiden sekaan.
Sanotaan, että virheistä oppii. Ei opi, jollei niihin reagoi. Kun ihmismieli on katsellut yli vuoden tyhjiä katuja ja puolityhjiä ratikoita, todellisuudessa olemme halunneet vain täyttää ne, jotta pääsisimme venyttämään hermonystyröitämme ennen työpäivän alkua. Mitä tahansa, kunhan pääsimme pois kodin keittiön nurkkaan kyhätystä toimistostamme.
Mutta älä mene tähän lankaan! Ruuhkissa ei ole mitään nautinnollista, eivätkä ne ole hyväksi kenellekään.
Ruuhkaisuus näkyy myös kalenterissa
Ruuhkaisuus ei todellakaan lopu siihen, kun olet vihdoin löytänyt parkkipaikan ja istunut työpisteellesi. Ehkä jo ensimmäinen toimistopäiväsi on täytetty aamukahdeksasta aina iltapäiväneljään syksyn räväkästi aloittavalla kickoffilla. Yli-innokas henkilöstöosasto on ympännyt päivän minuuttiaikataululla täyteen kaikilla niillä ideoilla ja ehdotuksilla, joita viimeisen vuoden aikana on pulpahtanut päähän.
Kun kickoff on vihdoin päättynyt, ehkä toisella työviikolla, saatat kuvittella, että ehdit hetken keskittyä kasaantuneihin töihisi, mutta ei. Sen sijaan, kalenteriin ilmestyy merkintöjä palavereista, joiden aihetta et ymmärrä. Todellisuudessa sinua ei siellä tarvita, mutta läsnäolosi on pakollinen.
Vain palautuneena voi olla parhaimmillaan
Kun itse työaika kuluu joko matkustamiseen tai tyhjänpäiväisiin palavereihin, on varsinaiset työt tehtävä illalla kotona, perheen tuomiota peläten. Vastaavasti töitä voi yrittäät tehdä palavereiden välissä viisi minuuttia kerrallaan.
Monet eivät saa tehtyä töitä edes iltaisin, koska työpäivä on ollut silkkaa sinnittelyä, jonka myötä paukut ovat lopussa. Mikään hyvinvointia lisäävä aktiviteetti ei jaksa innostaa, ja aika menee apaattisena ruutuja tuijotellen. Sen seurauksena uni häiriintyy, tunne syyllisyydestä kasvaa ja seuraavaan päivään lähdetään taas hitusen heikommista asetelmista. Vaan ei muuta, kun takaisin aamuruuhkaan ja oravanpyörään.
Mutta onko meidän pakko elää samaa kasista-viiteen toimistoelämää edelleen syksyllä, kun edessä siintää post-pandemia-aikakausi? Voisiko olla niin, että olemme sittenkin oppineet jotain kuormituksen ja palautumisen tasapainottamisesta, varianssista?
Varsinkaan meidän valkokaulustyöntekijöiden ei ole pakko alkaa taas elää sitä perinteistä tauotonta palaverirumbaa, antaa menneisyyden imaista meidät takaisin maailmaan, joka oli ennen koronaa. Me voimme itse luoda, tai vaatia työnantajaamme luomaan yhdessä ja joustavasti hybridimallin, jossa yhdistyvät sekä toimistotyö että etä-työ.
Ennen kaikkea tarvitsemme taukoja, palautumista, jotta kykenemme olemaan työpäivän tärkeimmillä hetkillä parhaimmillamme. Meidän ei ole pakko käynnistää kiireisiä aamujamme hermot kireällä ruuhkissa tai puurtaa palaverista toiseen ilman pienintäkään rakoa, kuin puskuri toisessa kiinni olevat autot ruuhkan keskellä. Vain palautuneena ihminen voi olla parhaimmillaan.
Palaa tähän ajatukseen viimeistään silloin, kun nojailet nyrkkiisi loppumattoman autojonon jatkeena punaisissa valoissa tai kun puuskutat ilman taukoja palaverista toiseen, joka on käytännössä siis lähes sama asia.
——————————————————–
Luodaan yhdessä hyvinvoinnista kilpailuetua. Lue lisää Tuottavuutta takuulla -kumppanimallista.